TN Taina Norha

Teemat

Neljä asiaa, joiden puolesta teen työtä.

Seurakuntaneuvosto ja kirkkovaltuusto päättävät siitä, millainen kirkko on arjessa: kuka on tervetullut, miten nuoria kohdataan ja miten rahat käytetään. Nämä ovat minun painopisteeni.

01

Tasa-arvo on kirkon ydintehtävä.

Luterilainen kirkko on kaikkien: sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, taustasta tai toimintakyvystä riippumatta.

Tämä ei ole minulle mielipidekysymys vaan arvokysymys. Kun ihminen kuulee, ettei hän kelpaa kirkkoon sellaisena kuin on, kirkko menettää enemmän kuin yhden jäsenen. Se menettää uskottavuuttaan kaikkien silmissä.

Tasa-arvo on minulle kokonaisuus. Avioliitto on siitä näkyvin esimerkki, mutta ei suinkaan ainoa.

  • Kaikilla pareilla pitää olla oikeus kirkolliseen vihkimiseen. Tästä en jousta.
  • Naiset ja miehet ovat tasavertaisia kaikissa kirkon tehtävissä, papisto mukaan lukien.
  • Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat seurakunnan täysivaltaisia jäseniä, eivät suvaittuja vieraita.
  • Rippikoulussakaan ei tule erotella tyttöjen ja poikien puuhia - vaan leireillä ja tapaamisissa on vain rippikoululaisia, joita kohdellaan samanarvoisesti.
  • Seurakunnan toiminnan pitää olla avointa ja saavutettavaa myös niille, joiden kieli, tausta tai toimintakyky poikkeaa enemmistöstä.
  • Syrjimättömyys on periaate kaikessa seurakunnan toiminnassa, ei vain juhlapuheissa.

Olen ehdolla Vihreä kirkko -listalla ja kannatan Tulkaa kaikki -liikkeen tavoitteita.


02

Rippikoulu voi olla elämän parhaita kokemuksia.

Rippikoulussa nuori voi kohdata kirkon parhaimmillaan. Sitä tilaisuutta ei sovi pilata tunkkaisella asenteella.

Useimmille suomalaisille rippikoulu on se kerta, kun kirkko on oikeasti lähellä. Moni muistaa leirinsä vielä vuosikymmenten päästä: ystävät, isoset, iltahartaudet ja tunteen siitä, että kuului joukkoon.

Rippikoulua ei tarvitse laittaa kokonaan uusiksi. Se pitää päivittää ajan tasalle, jotta se tuo nuoria lähemmäs kirkkoa eikä karkota heitä juuri silloin, kun kohtaamiselle olisi paras hetki.

Nuoret kaihtavat vanhoillisuutta, mikä ei tarkoita etteivätkö he osaisi arvostaa perinteitä. 

Kun rippikoulusta jää lämpimiä, armollisia ja rakastavia kokemuksia, jotka pysyvät ajassa mukana, nuori pysyy todennäköisemmin lähempänä kirkkoa myös leirin jälkeen.

  • Turvallinen ja kunnioittava leiri jokaiselle. Nöyryyttämiselle tai simputukselle ei ole sijaa missään muodossa.
  • Samat mahdollisuudet kaikille sukupuolesta riippumatta. "Pojat saunailtaan, tytöt parisuhdekeskusteluun" saa jäädä historiaan.
  • Nuorten oma kokemus keskiöön: kuunnellaan, ei luennoida.

03

Avoimuus ja osallisuus päätöksenteossa.

Seurakunta on jäsentensä yhteisö. Päätökset pitää tehdä avoimesti ja yhdessä.

Moni seurakuntalainen ei tiedä, mitä seurakuntaneuvosto tekee tai miten siihen voi vaikuttaa. Se ei ole seurakuntalaisten vika. Se on viestinnän paikka.

  • Seurakuntaneuvoston toiminta avataan seurakuntalaisille.
  • Päätöksistä ja niiden perusteista viestitään aktiivisesti ja ymmärrettävästi.
  • Isoissa linjakysymyksissä kuullaan seurakuntalaisia ennen päätöksiä, ei niiden jälkeen.
  • Vaaliohjelmat näkyviin ja äänestysinto nousuun.

04

Viisas talous suojelee auttamista.

Kun rahat ovat tiukalla, viisaus näkyy siinä, mistä ei karsita.

Olen koulutukseltani ekonomi, ja talouden realiteetit ovat minulle tuttuja. Kun rahaa on vähemmän, joudutaan joskus tekemään ikäviäkin päätöksiä. Juuri silloin pitää katsoa tarkkaan, kenen arkeen leikkaukset osuvat.

Hallituksen päätös viedä rahoitusta järjestöiltä ja vapaaehtoisvoimin toimivalta kolmannelta sektorilta on mielestäni julma ja lyhytnäköinen. Nämä toimijat ovat tehneet työtään valmiiksi niukoilla resursseilla, ja nyt yhä useampi apua tarvitseva kääntyy kirkon puoleen. Samaan aikaan kirkonkin rahat ovat tiukalla, eikä hallitus ole kohdellut kirkkoakaan helläkätisesti. On raskasta joutua karsimaan juuri silloin, kun apua tarvitaan eniten.

  • Diakonia on kirkon tärkeimpiä tehtäviä. Siitä karsitaan vasta, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
  • Taloudellisessa ahdingossa olevia autetaan hädän hetkellä nopeasti ja ihmistä kunnioittaen.
  • Kiinteistöjä ylläpidetään järjestelmällisesti, jotta isoilta ja kalliilta remonteilta vältytään.
  • Purkaminen on viimeinen vaihtoehto, ei ensimmäinen. Turussa siihen on tartuttu liian innokkaasti, valitettavasti myös kirkon puolella.

Asun itse vanhassa talossa, jota kunnostetaan jatkuvasti. Se on ihan normaalia: vanhaa rakennusta ei hylätä siksi, että se tarvitsee hoitoa. Sama pätee kirkon rakennuksiin.

Nykyaikainen tekniikka tuo monia konsteja tehostaa toimintaa: Jos vaikkapa jumalanpalveluksen tallenne halutaan jättää katsottavaksi, tulee se saavutettavuuden takia tietysti tekstittää. Mutta ei sellaiseen kannata haaskata arvokasta ihmistyöaikaa, kun tekoäly tekstittää nopeasti, vaivatta ja pikkurahalla. Näitä esimerkkejä voisin käytännön asiantuntijana listata tänne vaikka kuinka. 

Jos nämä asiat ovat sinullekin tärkeitä, äänestä.

Ennakkoäänestys 3.–7.11. ja vaalipäivä 15.11.2026. Olen ehdolla sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Ota yhteyttä