TN Taina Norha
Taina Norha

Kuva: Vesa Laukkanen

Tietoa Tainasta

Sillan­rakentaja tekniikan ja ihmisten välillä.

Turkulainen yrittäjä, ekonomi, tekoälykouluttaja ja Oppila Oy:n perustaja. Ehdolla seurakuntavaaleissa Vihreä kirkko -listalla seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Kuka olen?

Tein pitkän uran suuryrityksissä, muun muassa IBM:llä ja Nokialla. Työssäni olin aina se, joka kääntää teknisen kielen ihmisten kielelle ja toisinpäin.

Tammikuussa 2013 liukastuin ja loukkasin käteni. Kahden leikkauksen jälkeen minulle kehittyi monialainen kipuoireyhtymä CRPS. Elämä ei mennyt niin kuin olin odottanut, ja menetin urani. Nykyään teen koulutusyrittäjänä töitä vointini mukaan.

Siksi ymmärrän hyvin, että ikävät asiat voivat iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta, juuri silloin kun niitä osaa vähiten odottaa. Kirkon pitää olla lähellä myös silloin, eikä vain elämän juhlahetkinä.

Koulutan nykyään yrityksiä ja yhdistyksiä käyttämään tekoälyä järkevästi ja ilman turhaa jännitystä. Samaa sillanrakennustaitoa tarvitaan kirkossa. Seurakunnalla on hyviä asioita kerrottavana, mutta viesti ei aina kulje perille. Päätöksiä tehdään, mutta seurakuntalaiset eivät tiedä niistä. Haluan olla mukana muuttamassa sitä.

Olen koulutukseltani ekonomi ja poliittisesti sitoutumaton. Taustaltani olen sinivihreä sosiaaliliberaali, joten minulle tasa-arvo ja vastuullinen taloudenpito eivät ole toistensa vastakohtia. Ne kulkevat käsi kädessä.

Mihin uskon

Tasa-arvoon. Kirkko kuuluu kaikille, eikä kenenkään tarvitse ansaita paikkaansa siellä.

Avoimuuteen. Hyvät päätökset kestävät päivänvalon, ja seurakuntalaisilla on oikeus tietää, mitä heidän nimissään päätetään.

Suoraan puheeseen. Asiat ratkeavat nopeammin, kun ne sanotaan ääneen ystävällisesti mutta kiertelemättä.

Kirkko ja minä

Päiväkerhosta vaalilistalle.

1970-luku

Kävin seurakunnan päiväkerhoa peräti kolmessa paikassa Turussa: NNKY:n tiloissa Vähä-Hämeenkadulla, Kupittaan seurakuntakodissa Sirkkalankadulla ja Yrjänässä Itäisellä Pitkäkadulla. Kiersin siis turkulaisia seurakuntatiloja jo ennen kouluikää.

1984

Pääsin ripille Martin kirkossa.

2000-luvun alku

Kaksi nuorinta lastani viettivät aikaa Suikkilan seurakuntatalon perhekerhossa, muskarissa ja päiväkerhossa. Kierros alkoi alusta, tällä kertaa äidin silmin.

2026

Ehdolla Turun Mikaelin seurakunnan seurakuntavaaleissa, jotta kirkko olisi yhtä avoin koti seuraaville sukupolville.

Mitä kirkko minulle merkitsee.

Pitkään kirkko merkitsi minulle ennen kaikkea perinteitä, juhlallisuutta ja vuodenkierron juhlia. Vähän jäykkyyttäkin, mutta aina myös toivoa.

Mitä enemmän olen asioita pohtinut, keskustellut ja elänyt elämää niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, sitä enemmän kirkko on alkanut merkitä minulle iloa ja valoa, ehdotonta hyväksymistä, rakkautta, armoa ja armollisuutta. Ja tasa-arvoa kaikille.

Näen nykyään kirkossa enemmän modernia hyväksyvyyttä kuin tuomitsevaa nurkkakuntaisuutta. Kirkko elää mukana tämän päivän arjessa ja muistaa samalla vahvat perinteensä.

Minun kirkkoni ei sulje ketään ulkopuolelle. Se ei valitse eikä lajittele.

Miksi maksan kirkollisveroni iloisesti.

Olen saanut kirkolta paljon kirkollisveroani vastaan. Moni tuttuni on eronnut kirkosta säästösyistä tai muista syistä, mutta minä olen halunnut pysyä jäsenenä. Kirkollisverollani tuetaan diakoniatyötä ja pidetään kirkon rakennuksia kunnossa. On paljon huonompiakin kohteita rahoille.

Lempivirteni

Viisi rakasta ja kaksi vuodenkiertoon.

Suurin osa kulkee mukanani lapsuudesta asti.

Ykkönen

462 Soi kunniaksi Luojan

Ei missään järjestyksessä

78
Vieraalla maalla kaukana

Tällä virrellä on nukutettu esikoista vauvana monia, monia kertoja.

Vuodenkierrossa

Vähän henkilökohtaisemmin

Tällainen olen työn ulkopuolella.

Mistä pidän

Mistä en pidä

Mitä en suvaitse?

Suvaitse­mattomuutta.