Minulta on kysytty, miksi tekoälykouluttaja lähtee ehdolle seurakuntavaaleihin. Kysymys on reilu. Syitä on kolme, ja ensimmäinen alkaa, uskokaa tai älkää, kahvikupista.
Kauramaito vaalikahvilla
Neljä vuotta sitten kävin äänestämässä Mikaelin kirkossa ja jäin vaalikahville. Kysyin kauramaitoa kahvin kaveriksi. Vastaus oli lyhyt: ei sellaista ole. Ehkä se ei ollut tullut mieleen, ehkä se oli vain jäänyt kuormasta. Kahvi oli joka tapauksessa keitetty niin kuin aina ennenkin. Ja niin keski-ikäinen kauramaidon ystävä hämmentyi kirkossa, joka sijaitsee Portsan kupeessa, hipsterialueen reunalla.
Kahvittajat tekivät arvokasta vapaaehtoistyötä, eikä vika ollut heissä. Silti hetki jäi mieleen. Join kahvini ja mietin, että meille kahvinsa kauramaidolla juoville se on pieni mutta kuvaava symboli. Otetaanko täällä huomioon, että ajat muuttuvat?
Lasteni rippikoulu
Toinen syy on painavampi. Kahdelle kolmesta lapsestani rippileiri oli mahtava. He tulivat sieltä iloisina, innoissaan, onnellisina ja monta kokemusta rikkaampina, kuten kuuluukin. He pitivät kokemastaan niin paljon, että lähtivät kumpikin vielä isoskoulutukseen ja isosiksi seuraavan kesän leirille.
Mutta sitten tuli pudotus. Toinen koki epäreiluja ja epätasa-arvoisia tilanteita, ja ne saivat hänet ottamaan etäisyyttä ja unohtamaan isosena jatkamisen. Toinen törmäsi hassuihin ja mielivaltaisiin sääntöihin: hellepäivänä uiminen ja saunominen kiellettiin, koska saunaan oli menty minuuttia liian aikaisin.
Nuoret tulkitsevat tällaiset tilanteet omien lasiensa läpi hyvin nopeasti. Tämä ei ole minulle. Tämä ei ole tätä päivää. Tämä ei ole reilua. Ja niin he löysivät muita harrastuksia. Se on sääli.
Keskustelimme heidän kokemuksistaan pitkään, ja ymmärsin, miten helposti nuori liukuu kauemmas, jos hän kohtaa autoritääristä touhua tai vanhentuneita tasa-arvokäsityksiä. Juttelin asiasta myöhemmin erään Mikaelin papin kanssa, ja hän kannusti minua kirjoittamaan kokemuksista palautetta. No, elämä ja sen kiireet tulivat väliin, eikä palautetta koskaan syntynyt. Sen sijaan päätin lähteä ehdolle.
Viiden minuutin palopuhe
Viimeisen sysäyksen antoi ystäväni Päivi. Hän puhui kesällä WhatsAppiini viiden minuutin palopuheen siitä, että minun on ehdottomasti lähdettävä ehdolle. Täytyy myöntää, että olen kuunnellut viestin aika monta kertaa.
Joten tässä ollaan. Ja toivottavasti tämänkertaisessa vaalikahvipöydässä on jo kauramaitoa.
Kirkko on liian tärkeä jätettäväksi muiden päätettäväksi
Seurakuntaneuvosto ja kirkkovaltuusto päättävät asioista, jotka näkyvät arjessa: kuka on tervetullut, miten nuoria kohdataan ja mihin yhteiset rahat käytetään. Äänestysprosentti seurakuntavaaleissa on perinteisesti ollut matala. Se tarkoittaa, että pieni joukko päättää suuren joukon puolesta.
Minä en halua valittaa sivusta. Haluan olla mukana tekemässä.
Kirkko on kulkenut mukanani koko elämän
Kävin pienenä seurakunnan päiväkerhoa kolmessa eri paikassa Turussa, ja ripille pääsin Martin kirkossa vuonna 1984. Kun omat lapseni olivat pieniä, kaksi nuorinta viettivät aikaa Suikkilan seurakuntatalon perhekerhossa, muskarissa ja päiväkerhossa. Olen siis saanut kirkolta paljon kirkollisveroani vastaan.
Pitkään kirkko merkitsi minulle ennen kaikkea perinteitä ja juhlallisuutta. Elämä on sittemmin opettanut, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, että kyse on paljon suuremmasta: ilosta, valosta, ehdottomasta hyväksymisestä, rakkaudesta ja armosta.
Elämässä voi tulla vastaan monenlaista. Minulle se oli liukastuminen tammikuussa 2013. Kahden leikkauksen jälkeen sain monialaisen kipuoireyhtymän CRPS:n, elämä ei mennyt niin kuin olin odottanut, ja menetin urani. Siksi ymmärrän hyvin, että ikävät asiat voivat iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta, juuri silloin kun niitä osaa vähiten odottaa. Kirkko on mukana elämässä niin vastoinkäymisissä kuin suurissa kohokohdissakin.
Moni tuttuni on eronnut kirkosta, ja syitä on monenlaisia. Joku haluaa säästää kirkollisveron, toinen haluaa irti holhouksesta. Jälkimmäinen on minusta hassu määritelmä, ja olen pohtinut sitä toisinaan. Minä taas olen nimenomaan halunnut pysyä kirkon jäsenenä, ja maksan kirkollisveroni iloisesti. Nyt haluan antaa kirkolle myös aikaani ja osaamistani.
Neljä asiaa, joiden takia olen ehdolla
Tasa-arvo. Kirkon pitää olla koti kaikille: tasa-arvoinen avioliitto, naisten ja miesten tasavertaisuus ja jokaisen vähemmistön paikka seurakunnassa.
Rippikoulu. Rippikoulu voi olla nuoren elämän parhaita kokemuksia. Kun leiristä jää lämpimiä, armollisia ja rakastavia muistoja, ja kokemus on ajassa mukana, nuori pysyy todennäköisemmin lähempänä kirkkoa.
Avoimuus. Hyvät päätökset kestävät päivänvalon. Seurakuntalaisilla on oikeus tietää, mitä heidän nimissään päätetään, ja mahdollisuus sanoa siihen sanansa.
Viisas talous. Ekonomina tiedän, että tiukkoina aikoina joudutaan tekemään ikäviäkin päätöksiä. Diakoniasta karsitaan kuitenkin vasta viimeisenä, ja rakennuksista pidetään huolta ajoissa, jotta purkaminen ei näytä ainoalta vaihtoehdolta.
Mitä voit tehdä
Äänestä. Ennakkoäänestys on 3.–7.11. ja varsinainen vaalipäivä sunnuntaina 15.11.2026. Turussa äänestetään kahdesti: valkoisella lapulla kirkkovaltuustoon ja oranssilla omaan seurakuntaneuvostoon.
Ja jos jokin näistä asioista herättää ajatuksia, kerro niistä. Luen jokaisen viestin itse.