Näin seurakuntavaalien ehdokasnoviisina olen tutustunut vaaleihin hiukan toisesta vinkkelistä kuin ennen. Aiemmin olen lähinnä selannut kotiin tulleen vaaliläpyskän, valinnut sieltä jonkun järkeväksi tietämäni tutun ja äänestänyt joko eteen tulleessa ennakkoäänestyspisteessä tai omassa kirkossani.
Ja nyt olen vasta tajunnut, miten harva äänestää seurakuntavaaleissa ylipäätään. Siis todella harva, etenkin kun verrataan vaikkapa valtiollisiin vaaleihin, vaikka systeemit ovat ihan samat. Kotiin tulee ilmoitus äänioikeudesta ja koko prosessi on yhtä selkeä ja yhtä juhlallinen kuin vaikkapa kuntavaaleissa.
Seurakuntavaalit koetaan hiukan etäisiksi. Ei ollenkaan tiedetä, mitä nämä ehdokkaat ovat sinne ”kirkkoon” menossa tekemään. Ja vaikka sopiva ehdokas löytyisikin, on se äänestäminen jotenkin hankalaa.
Seurakunnatkin hoitelevat näitä vaaleja hiukan eri tavoin. Yhdet järjestävät vaalipaneeleja, toiset jakavat ämpäreitä (Pirkkalan seurakunta) ja kolmannet leipää (Raision seurakunta). Yhdet kannustavat iloisesti nostamaan ahterin ylös ja käymään uurnilla (Liedon seurakunta) ja toiset kieltävät ehdokkaita näkymästä kirkonmäellä kirkonmenojen yhteydessä.
Ja on seurakuntia, jotka ovat valinneet ennakkoäänestyspisteensä sieltä, missä ihmiset arjessa liikkuvat. Ja toiset taas pilkkovat ennakkoäänestysajan muutaman tunnin jaksoihin ja kiertävät silloin pienemmissä ympyröissä palvelutaloissa tai keskellä päivää lähimarketeissa.
Tässä kohtaa jäin hiukan miettimään. Sen kotiin tulevan vaalinivaskan yhteydessä on listattu vain oman seurakunnan ennakkoäänestyspisteet. Netistä toki löytyvät kaikki oman kaupungin ja koko maankin ennakkoäänestyspisteet, mutta ne löytääkseen täytyy kaivaa se puhelin ja naputella muutama osoite. Tässä meidänkin kadullamme asuu väkeä, jolle oli aivan uutta se, että tuossa Satakunnantien toisella puolella olevassa Citymarketissa saa äänestää ihan joka ennakkoäänestyspäivä klo 11-17. Se sattuu olemaan naapuriseurakunnan puolta, joten siitä ei mainittu meidän Mikaelinseurakunnan lapussamme mitään. Oli aika kätevää sanoa naapurintädille, että käypä siinä lähellä äänestämässä joku päivä, kun ehdit. Hän jo pohti, että olisi bussilla lähtenyt toiseen lähiöön, jotta ehtii sen parin iltapäivätunnin aukioloaikana äänestää. Kuulemma halusi minua äänestää.
Tämän kyseisen Citymarketin ennakkoäänestyspistettä seurailin eilen hetken ajan, kun poikani ja tätini kävivät äänestämässä. Väkeä kävi tasaisesti iltapäivällä perjantairuuhkassa ja ennakkoäänestysprosentit ovat Turun ja Kaarinan alueellakin jo korkeammat kuin aiemmissa vaaleissa. Se on loistavaa! Silti toivon, että jatkossa vielä enemmän kiinnitetään huomiota siihen, että ennakkoäänestäminen on yhtä helppoa ja vaivatonta kuin valtiollisissakin vaaleissa. Viedään ne äänestyspisteet sinne, missä on kaikenikäisiä ihmisiä, jotta kynnys äänestää madaltuu. Kotiäänestys on jo nyt mahdollista heille, joille liikkuminen on hankalaa.
Kirkko on meille kaikille, ihan kaikille, joten tehdään äänestys helpoksi ja saavutettavaksi nuorille, perheille, työikäisille, iäkkäille, hankalasti liikkuville - ja kaikille. Etsitään ne parhaat paikat ja käydään keskustelua siitä, mistä ne äänestäjät löytyvät. Muuten eivät seurakunnan päättävät elimet oikeasti edusta meitä kaikkia seurakunnan jäseniä. Ja muistetaan viestiä se niin, että viesti kohtaa kaikenlaiset ihmiset, ei pelkästään heitä, jotka löytää kirkon penkistä viikoittain iltamessussa tai sunnuntaina. Vaan myös heidät, jotka kokevat itsensä korkeintaan tapakristityiksi kasteen, konfirmaation, vihkimisen, kauneimpien joululaulujen tai hautausmaavisiittien kautta. Niin no, hautaus toki onnistuu myös kirkkoon kuulumattomalle, mutta seurakunnathan niitä hautausmaita hoitavat.
Ja näin Vihreän kirkon ehdokkaana en ole varauksettoman ihastunut oheislahjoihin, joita seurakunnat voisivat jakaa, mutta koska itse poden kroonista ämpäripulaa, olisin kyllä ilahtunut itsekin värikkäästä ämpäristä, johon painettu seurakunnan viesti ilahduttaisi varmasti vuosikymmenen. Myös heijastimet tulevat aina käyttöön eikä tuore leipäkään jättäisi kylmäksi. Me suomalaiset satumme olemaan kansaa, jonka saa liikkeelle pullakahvin - ja etenkin ämpärin - voimalla.